Satuja ja taidetta

15.10.2022

Viikonloppu vierähti satujen ja taiteen parissa.

Saduista pidän ja toisten tekemästä taiteesta, mutta en tykkää itse yhtään maalaamisesta, piirtämisestä tai mistään arkartelusta. Tai ehkä oli turhan rankasti sanottu - nuo edellä mainitut eivät vain kutsu minua luokseen. Ajavat pois vaan. Olen todella vaivaantunut tusatessani jotakin "taiteellista". Jo lapsena päiväkodissa tein ihan muita juttuja, kun muut askartelivat...

Opinnoissa hienointa on kuitenkin usein se, että joutuu tekemään asioita, joita ei tunne omakseen ja sitä kautta saattaa löytyä jotakin uutta ja mielenkiintoista. Siksi ne eivät olekaan epämukavuusalueella oleskelua vaan uteliaisuusmatkailua.

Erityisen uteliaita hetkiä:

  1. Tyhjä paperi, neljä liitua ja minä. Syntyi opiskelukaverin sanoin "voimaviuhka", jonka kääntöpuolen taitoksiin ilmaantui voimauttavat sanat.
  2. Hinni Huttusen näyttely Mikkelin taidemuseossa. Erityisesti Self-portrait (crying) 2020 sai pysähtymään ja kynän juoksemaan paperilla.
Dixit-kortit ja satuilua.
Dixit-kortit ja satuilua.

Olipa kerran metsään syntynyt tyttö, joka aina ajatteli, että sitten kun hän on iso tyttö, hän muuttaa kaupunkiin ja ryhtyy elämään oikeaa elämää.

Vuodet vierivät ja lähtö siirtyi aina seuraavaan vuoteen ja sitä seuraavaan vuoteen. Sitten eräänä päivänä, kun suuret metsäkoneet tulivat jyrinällä hänen metsäänsä, hän päätti että nyt on oikea aika lähteä.

Mutta kun hän yritti pakata rumpua mukaansa hän huomasi, että hänen kätensä olivat puutuneet hedelmäpuiden oksiksi ja hänen hiuksensa olivat takkuuntuneet koivupuiden lehvästöksi ja vihreäksi naavakudelmaksi. Ja kun hän kauhuissaan kirkui suustaan tuulen ääntä ja yritti juosta karkuun, ei hän saanut otettua askeltakaan, sillä hänen jalkansa olivat muuttuneet mäntypuun vahvoiksi ja paksuiksi juuriksi ja sitoneet hänet tiukasti hänen rakastamaansa metsämaahan kiinni.

Metsäkoneet tulivat päivä päivältä lähemmäksi ja rummun kumina kiihtyi. Kun metsäkone halkaisi ja riipi hänet säleiksi muiden puiden joukossa, rumpu kumahti viimeisen viestinsä: "Metsästä sinä olet syntynyt ja metsään sinä olet jäävä."

Sen pituinen se

🦋Terhi.

© 2023 Terhi Lavonen. Tehdaskatu 6, 24100 SALO. Kaikki oikeudet pidätetään.
Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita