Rankkaa hommaa

Kun kirjoittaa pidempää tekstiä, siinä on omat haasteensa.

Mahtavinta on se, kun saa suoltaa tekstiä, roiskaista ajatuksia näkyviin, olla pidättelemättä ja sensuroimatta. Kirjoittaa kaikki mikä aiheesta mieleen juolahtaa.

Sen jälkeen alkaakin se työ, joka vaatii takapuolilihaksia ja josta tekisi mieli itsensä ulkoistaa. Pitäisi alkaa rakentaa kokonaisuutta, stilisoida, deletoida, uudelleen kirjoittaa, vaihdella kappaleiden paikkoja. Ryhtyä rakentamaan palapeliä, josta ei välttämättä tiedä ennakkoon palojen määrää, eikä niistä syntyvää kuvaakaan.

Tämä on hyvin kriittinen vaihe. Mieli miettii kaikenalaisia pakokeinoja. Jätänkö kesken odottamaan "parempaa" aikaa (annan periksi) vai jatkanko sisukkaasti eteenpäin (tuskaa ja työtä tiedossa)?

Tänään valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon.